Oikein hyvää Uutta Vuotta 2009!

Hyvää Uutta Vuotta 2009!
Nasu ja Humppa

Eilinen ilta ja tämä aamu on mennyt tavaroita pakatessa. Olemme pian suuntaamassa kohti Uuden Vuoden treenileiriä! Loistavaa! Miten hieno tapa viettää Uutta Vuotta.

Päivät vähenee Nickyn kohdalla nyt odotusta on enää noin 1,5 vk. Nyt mennään siis vuorokautta 50/63. Maha on kuulemma paisunut nyt jo huomattavasti ja Nicky ottaa tiineydestä kaiken ilon irti. Koskaan ennen ei ole näin mukavasti hemmoteltu kaikella syötävällä ja vaikka varastaakin, niin isäntäväki toruu tosi laimeasti ;O) Rappusten kulkeminen kerrostalon neljänteen kerrokseen muistuttaa nykyisin enemmän pingviinikävelyä, kuin kevyttä ravia. Nicky tulee sitten ensi viikonloppuna tänne Askolaan. Maanantaina 5.1. menemme molemmat lääkäriin. Mulla on jalan kontrolli ja Nicky menee tiineys röntgeniin.

Joulun jälkeinen aika meni kokolailla treenaillessa. Perjantaina käytiin Puhin kanssa hallilla ja tottiksen jälkeen Humppa pääsi elämänsä ensimmäisiin agilitytreeneihin ;O)

Humppis harjoittelee agilityä ;O) 261208

Lauantaina kävin hallilla itsekseni treenaamassa ja sunnuntaina taas Puhin kanssa.


Nasun seuraamistreenejä 281208

Eilen maanantaina oli sitten lepopäivä ja kävimme kaupungissa ja erikoisliikkeessä ihan muuten vaan. Hukka-prinsessakin pääsi oikein liikkeeseen sisään ja söi paljon herkkuja mm. hanhenkaulan. Kyllä oli mummo tohkeissaan. Paluumatkalla käytiin sitten oikein kunnon lenkillä METSÄSSÄ. Ilma oli hieno ja kaikki koiratkin pysyivät silmissä, eikä kukaan eksynyt ;O) En ole siis vielä luovuttanut ja siirtynyt peltolenkkeilyyn, vaikka Sari olet jo aiemminkin mua koittanut sen mukavuudesta ja turvallisuudesta vakuuttaa ;O)

Mutta eipä tässä enempiä tällä erää. Auto pitäisi nyt täyttää kaikilla tavaroilla. Taitaa pikku Caddyn jouset mennä pohjaan, sillä ollaanhan sitä menossa reissuun oikein neljäksi päiväksi ja matkaa on peräti 60km.

Anu

30.12.2008 klo 12:30

Hyvää joulua kaikille!!!

Hyvää Joulua toivottaa
Humppa, Hukka, Ruuti
Anu

Aattoaamu alkoi söpösti katsomalla telkkarista Happy feet pingviinielokuva. Olipa ihana aloitus aamulle! Kerrankin oli elokuvassa oikeasti onnellinen loppu...

Leffan jälkeen sitten suuntasin koirineni metsään lenkille. Noin puolessa välissä lenkkiä tapahtui jotain ennen kuulumatonta ja kamalaa, Ruuti katosi! Ihan oikeasti. Se oli poissa ainakin 10 minuuttia ja ne minuutit tuntuivat ikuisilta. Mäntsäläntie kohisi kukkulan alla ja koiraa ei näy missään. Siinä meni oma ääni ja Hukalta melkeen haukkukin kun huudeltiin Ruutia takaisin. Piti soittaa kotiinkin, että veikka menisi meidän tietä kohti lenkkipaikkaamme ja huutelisi sitä sieltä suunnalta, jos vaikka Ruuti olisi eksynyt kotia kohti. No kuten yleensä, minun paniikkini yltyessä kuulin takaani oksien rahinaa ja pian Ruuti tulikin katoamispaikalle, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kieli vain roikkui hiukan, mitä lie elukkaa oli ollut jahtaamassa??? Kyllä meinas itku päästä ja pakko oli sitä resupetteriä halata. On se vaan niin tärkeä ja rakas...

Tässä todistusaineistoa niille, jotka väittävät etten muka jumppaa jalkaa!



Kävely sujuu taas paremmin. metsälenkki oli jo tunnin mittainen. Edelleen suurimmat ongemat ovat jalan ojentamisessa ja koukistamisessa. Niitä koitan siis jumpalla parannella. Nyt vaan tuntuu, ettei toipuminen ole niin huomattavaa joka päivä. Alkuun tuntui, että joka päivä homma edistyy, nyt tahti on kyllä hidastunut. Mutta ei kai auta kuin jumppailla ja toipua... Onhan tässä vielä 2,5 vk ennen Nickyn pentujen syntymää.

Tältä jalan arvet näyttää nyt

Eipä tässä tämän enempää. Nyt keskitymme täällä joulutunnelmaan, syömiseen ja lahjuksiin ;O)

Anu

nyt on oikeasti 24.12.2009 ja klo 16:00

Viikonloppuja

No niin. Nyt mennään vuorokautta 40/63.

Nicky esittelee vielä pientä masuaan

Tapasin Kotilaiset keskiviikkona, eli kolmisen päivää sitten. He tulivat treeneihin Nickyä näyttämään ja samalla juhlistettiin Tiian 12v synttäreitä. Onnea Tiialle vielä näin netinkin välityksellä!

Nyt Nicky oli jo selvemmin paksuuntunut ;O) Se oli mukavalla tuulella ja Tiian treenatessa ainakin ruokahalu vaikutti olevan kunnossa. Näin tultkitsin Tiian ilmeistä ja parkaisuista Nickyn napsiessa nakkeja sormista. Sen verran oli kiirettä, ettei taisi mennä nakit ja sormet sekaisin ;O)

Polveni tilanne taas hiukan parempi. Liikkuminen onnistuu jo ilman keppejä. Tasaisella liikkuminen menee jo lähes ontumatta, mutta metsässä pitää kyllä olla varovainen... Kyllä tämä tästä kuntoutuu juuri sopivasti ennen pentujen syntymään.

Ai niin kaukopahis, pentueen kirjain tulee olemaan M. Yritän nyt pysyä jotenkin aakkosissa... Niille tiedoksi, jotka ovat ihmetelleet miksei pentueeni ole aiemmin noudattaneet mitään loogosta järjestystä on syy se, ettei mun pitänyt ruveta oikeasti kasvattamaan! Eli ajattelin tekeväni yhden pentueen, sen jälkeen ehkä yhden vielä jne. ja nyt tuleva pentueeni on 9. riisenipentue :=)

Huomenna on tiedossa tonttuilua ja treenejä. Ihana päivä siis tiedossa!

Anu

P.S. Jyrki, muista madottaa se koira 22.12.2008 klo 12:00

Torstaita ja odottelua

Pian on taas viikko vierähtänyt. Kävin viemässä Nickylle ruokaa eilen ja yritin kysellä Jyrkiltä että onko Nicky pyöristynyt, mutta eihän miehet sellaista osaa katsoa. Täytynee soittaa perheen naisväelle... Juominen on edelleen runsasta ja ruokahalu suht heikko. Nicky on kuulemma muuttunut lunteeltaan paljon seesteisemmäksi. Tänään on siis vuorokausi 31/63.

Muuten täällä ei mitään kummempaa. Viikko mennyt koirien kanssa puuhatessa ja jalan kanssa köpötellessä. Maanantaina ja tiistaina kävin Porvoossa erikoisliikkeessä avustamassa messarikamojen pakkauksessa. Keskiviikon fysioterapeuttireissukin piti tehdä ihan yksin, kun kaukopahis teki katoamistempun tiistai-iltana. Ei kai uskaltanut tulla isoon kaupunkiin autollaan ajamaan... jalka on muuten parantunut oikein hyvin, mutta ojennussuunta tuottaa tuskaa ja lumpio tuntuu klonksahtavan hiukan ohi urastaan. Pohjelihas on erityisesti jumissa. Mitenköhän? Eihän muutaman tunnin seisominen, koirien lenkittäminen metsässä yms. voi rasittaa? Enkä edes uskaltanut ihan kaikkea touhuamistani todenmukaisesti kertoa! Eli lyhyt kooste "malttia, malttia..." ärsyttävää... Särkylääkkeistä pitäis luopua kokonaan, ettei jalkaa tulisi rasitettua niiden varjolla. Ne kun vievät mukavasti tuon varoituksen jalan väsymisestä... No onneksi on tuo kevyt viikonloppu tulossa. Olen menossa siis messariin molempina päivinä...

Tämmöstä täältä vaivaistalosta, kirjoitellaan taas kun jotain juolahtaa mieleen.

Anu

Sunnuntain tunnelmia

Tätä blogia siis seurataan!

Reilu vuorokausi ja heti on kommentteja ;O)

Juttelin eilen Kotilaisen kanssa ja Nicky on kovasti "tiine". Ruokahalu on niin ja näin, mutta juominen on lisääntynyt niin kuin kuuluukin. Tässä vaiheessa emä siis juo paljon vettä, saadakseen nestettä sikiöpusseihin. Ensi viikolla on Nickylle tarkoitus sitten vaihtaa kantavan nartun ruoka, joka meillä tarkoittaa tietty Royal Caninia ja siitä sorttina Babydogia. Tällä sitten mennään koko kanto- ja imetysaika. Pian ollaan jo puolessa välissä odotusta!

Täällä alkaa toipilaan pää taas lahoamaan. Aikaa leikkauksesta on kulunut reilu 2 vk. Päätä on koitettu hoitaa koiria treenaamalla ja metsälenkkeillen yhden koiran ja kahden kyynärsauvan kera ;O) Olen käynyt nyt neljänä peräkkäisenä päivänä hinkkaamassa tottista D&C hallissa Porvoossa. Siellä minä sitten klenkkakoipena seison peilin edessä ja harjoittelen perusasentoja yms. pikkujuttuja. Pysähdysliikkeiden asentoja harjoittelen tuolilla istuen ja makupaloja heitellen. Humpan kanssa homma hiukka helpompaa, mutta Ruuti on kyllä hiukan raju...

Polvi 3 pv leikkauksen jälkeen

Jalka on parantunut kyllä suhteellisen hyvin, mutta kyllä aika meinaa käydä pitkäksi. Eka fysioterapia on tulevana keskiviikkona, jos vaikka kaukopahis haluaa ehdottomasti toimia kuskina. Minähän en tietty tässä tilanteessa pysty omaa autoani ajamaan? Hiukan on laiskasti jumppaohjeita noudatettu, mutta mulla kyllä tulee tätä jumppaa ihan omasta takaa, kun on näin levoton sielu.

Pikkusen mustelmaa

Kiitos muuten näin bloginkin välityksellä kaikille kavereille, jotka ovat mua tän jalkaepisoodin aikana auttaneet. Ei ole tarvinnut kotona maata ja katsella kattoa. Olette myös mukavasti takoneet malttia ja järkeä päähän ilman, että mulla ois palanut hihat ;O)

Hyviä sunnuntain jatkoja toivottaen

Anu

Seuraava Tintenfass-riisenipentue tammikuussa 2009!

No niin, pentublogi on siis jälleen avattu!

Tänään saimme varmistuksen siitä, että Nicky on tiine! En uskaltanut aloittaa blogin kirjoittamista ennen kuin tiesin, että pentuja on tulossa. Ajattelin, että ennen aikainen kirjoittelu voisi tuoda huonoa onnea ;O) Nicky (TF Ingen Illusion) käytiin siis astuttamassa Saksassa 10. ja 11. marraskuuta. Uroksena käytettiin Nelsonia (Newcomer Nelson von der Klinger) om. Anja Heimburg.

Kiireellisen aikataulun ja oman polveni huonon kunnon (eturistiside poikki) vuoksi päädyimme matkustamaan lentäen. Matkassa oli Nickyn lisäksi sen omistaja Kotilaisen Jyrki joka toimi lähinnä autokuskina ja kennelpoikana ;D

Lensimme Dusseldorfiin mistä ystäväni Antti-Heikki tuli meidät hakemaan. Ajoimme sieltä Kölniin. Aamukahvien jälkeen Jyrki, minä ja navigaattori suuntasimme Antti-Heikin ja Claudian autolla kohti vanhaa Itä-Saksaa ja Wipperdorfia. Matkaa oli noin 350km. Saavuttuamme perille astutimme ensimmäisen kerran ja se sujui heti hienosti. Olimme siis ainakin oikeaan aikaan paikalla. Astutus toistettiin seuraavana päivänä uudelleen ja sekin sujui erinomaisesti. Koska kaikki oli sujunut niin mutkattomasti tein päätöksen, että lähdemme takaisin kohti Kölniä ja seuraavana päivänä aamulennolla kotiin. Astutusreissuun meni siis aikaa reilut 2 vuorokautta ja tulos näkyi ultrassa tänään. Nickyn ultrasi Mevetissä the ULTRA GURU Paavo Karihaara. Pentuja näkyi useita ja niiden sydämet löivät normaalisti ;O) Matkaan saatiin pari tulostettua kuvaa pennuista.

Yksi tavoite on jo saavutettu! Nyt ei muuta kuin odotusta!

No niin blogiterroristit, sana on vapaa!

Anu

Viikonlopun kuulumisia

Niin on kaunis ja lämmin viikonloppu takana ja arki on taas alkanut.

Olen kyllä Kauko-Pahis-Anonyymin kanssa täysin erimieltä, niin aamuheräämisistä, kuin maanantain hyvyydestä. Molemmat asiat ovat elämän synkimpiä...

Nyt on sitten kotini muuttunut taas ihmisasunnoksi. Olohuoneesta on purettu labukoiden pentuaitaus ja sohva on siirreetty alkuperäiseen paikkaan. Lauantai aamuna lähti taas yksi riisenipentu, joten kotonani on enää kolme katalaa riisenipenneliä. Yksi niistä lähtee kuluvan viikon perjantaina ja kaksi ei siis ole edelleenkään kenellekkään kelvannut...

Lauantai-aamuna, ennen pennun hakijoiden saapumista hain erikoisliikkeestä vielä muutaman ruokasäkin tälle elukkalaumalle ja samalla yksi riisenipentu oli mukanani katsastamassa maailmaa. Se oli sen eka reissu pois kotoa ja ihan ilman kavereita. Mutta olipa reipas tyyppi! Juuri tämä pentu suuntaa perjantaina kohti hevostilaa Kangasalle. Erikoisliikkeen kahvi oli jälleen erikoishyvää ja visiitti oli muutenkin kaikin puolin mukava. Olimme kaikki niin mukavia ja mukavalla tuulella!

Kotiin tullessani olin taas jo tietty aikataulusta hiukka myöhässä ja pennun hakijat olivat jo saapuneet. Orjatar oli ystävällisesti toivottanut heidät tervetulleiksi ja pahoitellut myöhästymistäni.

Pennun luovutuksen jälkeen suuntasin kevään ensimmäisiin hakutreeneihin! Olipa ihanaa! Humppa oli ihan kuumana ja onnessaan kun otin sen autoon. Humpan treenit menivät erinomaisesti. Ei haitannut Nasun läsnäolo keskilinjalla Lotan sylissä lainkaan. Humppa halus näyttää jälkikasvulle, että mistä kana "k**ee". Nyt voimme hyvillä mielin mennä leirillä Miisan hakuryhmään, eikä tarvii selitellä ettei oo muka kertaakaan treenattu. Nasun treeneistä minulla ei ole oikein tarkkaa käsitystä, sillä Puh laittoi mut maankoloon makaamaan ja sitoi vilä pakettiin jollain verkolla. Siellä mä sitteen kökötin ja toivoin pelastuskoira-Nasun löytävän mut. Mutta onneksi se on niin mahtavavan taitava, ettei seillä tarvinnut kauaakaan maata. Kohta oli heilurihäntä, mäyränpoikanen verkosta läpi ja nuoli naamaani.

Puh otti sitten Nasun treenin jälkeen labaradorinsa mukaansa autolle ja koitti laittaa ne autoon ja tuoda Apinan hakuilemaan. Mutta ei oo vielä Puhilla ihan nää koirahommat hanskassa sillä kuriton Humpukka karkasi ja juoksi häntä ojossa viestiä takaisin hakualueelle ;O)

Ai niin, meni muuten hesalaistenkin reenit mukavasti. Olivat saaneet koirastansa oikein ääntä aikaiseksi talven pimeinä iltoina. Ehkä sitä sitten joskus sen BH-kokeen jälkeen vois haaveilla, että ne sais sen vietyä vaikka kisoihinkin...

Eilen sunnuntaina oli mulla vapaapäivä. Päivä mulle itselleni!!!!! Aamulla siis suuntasimme kohti kenttää ja reenailimme siellä porukalla, sen jälkeen mäkkärin kautta katsomaan erikoisliikkeen uutta toimitilaa. Olipa siellä lääniä!!! Miten niin olin takakireä?! Ihan normaali oma itseni olin. Sitten kotiin ja vormulastudion ääreen. Eläimen omistaja ja avokas tulivat studiovieraiksi ja Puhin jättämä jäätelö tuli siinä tuhottua kahvin ohessa. Sorry, ostan kyllä uuden tilalle...

Orjatar on siis edelleen mun luona, mutta suuntaa tänään kohti omaa kotia. Mutta ei huolta, kyllä routa porsaan kotiin ajaa ja hän tulee takaisin ennen kuin huomaammekaan, viimeistään tämän viikon sunnuntaina, olen siitä varma ;O) Mun luona on niin ihanaa. Pennun hoitoa ja kakkaa, mikä voi olla sen mukavampaa?

Ei vaiskaan. Riisenipennut ovat aivan ihania. Ne ovat ulkomuodoltaan kyllä erittäin hyviä. Ihanat vahvat luustot, hienot pitkät päät ja tummat silmät. Ihanat takaosat. Paljon karvaa. Luonteet = nam! Yksi "kodittomista" on vallannut jo sydämeni niin, etten tiedä malttaako siitä koskaan luopuakaan. Jos se olis narttu, niin varmaan luopuisikaan, mutta kahden uroksen pitäminen samassa taloudessa on kyllä hankalaa. Ja on kai mulla muutenkin koiria ihan tarpeeksi...

Tässä kai kaikki tällä erää. Tulipahan runoiltua. Koitan saada jotain kuvia otettua ja päivitettyä lähiaikoina ;O)

Ylpeän kasvattajan hymyä!

Heips kaikille!

Tänään on hyvä päivä! Humpan pentujen iskä Esa voitti tänään huumekoirien SM-kilpailut! Onnea vaan ohjaajallekin ;O)

Terveisin: Kasvattaja, Humppa ja jälkikasvu!

Kasvattajan kuulumisia

Heips kaikille!

Taas on viikko vierähtänyt ja pennut täyttävät pian 8vk. Osa pennuista on siis ollut omissa kodeissaan jo kohta viikon! Kotona täällä on enää 4 riiseniä ja 3 labradoria. Ompa hiljaista.

No palataampa päivissä taaksepäin. Eilen tiistaina lähti siis avustajakoirapennelit kohti Kemiötä.



Niiden lisäksi lähti yksi riiseni ja tänään toinen. Välissä olen käynyt töissä ja orjatar on hoitanut kotia. Huomenna lähtee sitten poliisikoirakokelas ja vielä loppuviikosta opaskoirapenneli. Riisenit lähtevät lauantaina ja viikonpäästä. Ja kaksi parkaa on siis edelleen kotia vailla ;O(

Tämä oli nyt tällainen lyhyt ja asiallinen viesti. Sen verran väsyttää, ettei huuli lennä...

Kasvattaja

PÄIVITYSTÄ, muttei kuvia ;O(

Morjenttes!

Täällä istun työn raskaan raatajana tietokoneen äärellä uudessa hienossa toimitalossa helsingissä.

Käydäämpä läpi viimepäivien touhua:
Perjantaina siis lähti yksi riisenipentu ja kaksi labradoria. Lauantai aamuna, ennen luonnetestiin lähtöä lähti yksi riisenipentu.

Luonnetestin jälkeen oli kasvattaja parka niin sippi, että otti 3t tirsat. Orjatar se joutui kaikki hommat hoitamaan ihan koko päivän ajan. Sitten vielä illalla tuli jotain outoja Donimon syöjiä kylään ihan ilmoittamatta ja niitä piti hätistellä kotiin ihan puoleen yöhön saakka. Meinasivat lopuksi vielä pölliä pari Nasun kaveria. Toiselle kelpas selkeästi paremmin riisenipentu Kadett ja toinen oli mieltyneempi Nasun veljeen. Tarkkaan pidin huolta, ettei vahingossa sujahtanut pennut takin sisään.

Sunnuntaina jatkui sama meno. Aamulla luonnetestiin, sieltä jäätelölle ja kotiin. Puhin himoinnostunut treenihullu emäntä lyöttäytyi kylkeen ja hinautti itsensä Porvooseen treenaamaan. Ihan sekaisin se on mennyt. Vielä kuukausi sitten se oli ihan kypsä kun mä soittelin ja yritin kertoa jotain treenijuttuja ja nyt se ite ei osaa muusta puhuakaan! Roksit vaihtuneet uusiin kiiltäviin maastolenkkareihin, sopii kuulemma paremmin tähän treenimuotoon. Sillä on varmaan kohta kengät joka alustalle ja säälle erikseen, puhumataaan muusta vaatetuksesta!

Kun sain Puhin emännän puhuttua kotimatkalle, pääsin vihdoin rauhassa saunaan. Olipa ihana olla hetki hiljaa...

Maanantaina alkoi taas siis oikea työ ;O( Koko päivä puhelimen pirinää, tietokoneen tuijotusta jne. Ihan kypsää. Eikä oo montaa vuotta edessä... Sitten meikäläinen suuntaa tyytyväisenä kohti erikoisliikettä ja ajatuksissa ihana kuppi kahvia ja mukavaa löpinää. Mutta ei. Matkalla huomasin, että olin unohtanut tulostaa taas nipun pentujen hoito-ohjeita. No, saisin kyllä hoidettua asian siellä kahvikupin ääressä.

Saavuttuani erikoisliikkeeseen koinkin valtavan pettymyksen ja naamani meni kurttuun. Ei ollut siellä kahvia, eikä suostuttu mulle uutta keittämään. Muutenkin oli paperit vähissä ja tais kirjoitinkin tökkiä. Oikeesti vika tais olla kyllä koneen omistajassa, jonka aikaa myös kuulemma tuhlasin. Se ei vaan halunnu mua palvella. On sekin oikeen asiakaspalvelun kukkanen. Vois miettiä alan vaihtoa. Vaikka tuolla iällä sekin vois olla hiukan haastavaa, jos ei kerran osaa kirjoittakaan...

Tänään tiistaina avustajakoirakoululta tuli porukkaa hakemaan labukkapentuja. Näytin heille Humpan kanssa PK-jälkeä ja esineruutua. Humpan ekat treenit tälle keväälle ;O) hyvin meni. Sen jälkeen pakattiin 5 labukkaa autoon ja niiden matka alkoi kohti Kemiötä. Vähän jo mua rinnasta kipristeli.

Kotona siis vielä kuitenkin 9 pentua. Mikä on siis alle puolet alkuperäisestä. Ja nämäkin tullaan hakemaan seuraavan viikon sisällä. Kyllä tämä yhdeksän tuntuu todella vähältä! Siirrämme tänään äidin kanssa pennut samaan aitaukseen. Riisenit saavat hiukan sivistystä, kun järkevät labukat näyttävät mallia.

Kuvia en saa siksi nyt liitettyä, koska kotona ei toimi netti, enkä huomannut ottaa kuvia mukaani. Koitan suoriutua siitä vielä tänään illalla.

Kuulemisiin ja pitäkäähän mukavaa täällä pentublogissani ;O)

Kasvattaja

Ekat riisenipennut lähteneet

Kaikki 20 pentua viimeisen kerran yhdessä ulkona

Aika rientää ja Katapult "Pultti" ja Kosmos "Remu" lähtivät omiin koteihinsa tänään päivällä. Huomenna jatkuu hommat ja puolenpäivän aikaan lähtee seuraava. Sen jälkeen on Nasun aika lähteä kohti omaa koloa puolen hehtaarin metsässä ja illalla vielä lähtee Nasun veli Late ja lauantaiaamuna yksi riiseni.

Tintenfass Katapult "Pultti"

Ja koska mulla ei ole mitään tekemistä, olen järkännyt itseni luonnetestin koetoimitsijaksi lauantaiksi ja sunnuntaiksi Oulunkylään. Ettei vaan aika kävisi pitkäksi ;D

Päivä meni taas vauhdilla. Pentujen luovutuksen yhteydessä labukoita testailtiin jälleen. Ne tyypit on siten testattu, ja moneen kertaan ;O) Viikko sitten poliisit kävi ekan kerran, eilen oli opaskoirakoulun porukka japanialaisten vieraiden kanssa ja tänään poliisisedät kävi uudelleen. Nyt on poliisikoira valittu ja se on sitten nimeltään L'aturi. Toivottavasti virtaa riittää!

Navigaattori testattu! Onneksi oli tuo jälkikoira Ruuti pelastamassa eksymiseltä. Vehje oli meinaan sen verran sekava, etten olisi oikeesti löytänyt sen avulla kuin hukkaan. Ruutista on onneksi kehkeytynyt kaiken tämän kiireenkin keskellä oiva jälkikoira. Sen avulla pääsee perille sekä oikeata reittiä, että vielä nopeasti ;O) Mikä mun koulutusmetodeissa mättää, kun aina tulee samanlaisia tykkejä? Ei vaan, mukavaa se vaan on... Eli Anonyymi-1, olen löytänyt kotiin!

Jep, palsta on todellakin tarkoitus sulkea heti, kun kaikki pennut ovat löytäneet kodit. Joten terrorisoikaa Anonyymit mun pentumyyntiä mahd kauan, niin palsta pysyy! Enää kaksi riiseniurosta ja yksi labukkauros kotia vailla...

Ai niin ja onnentoivotukset jo näin etukäteen sille Kauko-pahiksen "hyvälle ystävälle". Usko vaan, kyllä tätä blogia luetaan. Mulle soitettiin alkuaikoina hälytyssoitto joka kommentin tultua blogiin! Paheksuttiin kovasti varsinkin tuon hirveän Anonyymi-ykkösen epäasiallisia kommentteja! Mua oikein säälittiin... Joten ei muuta kuin sun oikea nimi tänne blogiin ja sunnuntaina olis sitten paljon lahjoja tiedossa!

Päivät vähenee!!!

Huh huh! Pian on 7 vk täynnä! Kyllä on aika mennyt lentämällä! Ensimmäiset riisenipennut lähtevät jo heti torstaina aamulla!

Maanantai oli siis yhtä hulinaa. Royal Caninin edustaja Elli kävi pentuja katsomassa päivällä ja auttoi riisenipentujen pakkaamisessa autoon. Alkoi kiireinen "aina myöhässä" ajomatka Mevettiin. Lotta tarkasti ensin pennut muuten ja laittoi mikrosirut ja sen jälkeen Pelle tarkasti kaikkien silmät. Kaikilla oli kaikki ok ;O) hieno homma. Automatkatkin sujuivat ihmeellisen hiljaa!

Mevetistä ajoimme suoraan Porvooseen ja käytiin taas hakemassa apuvoimia, eli äitini saapui luokseni auttamaan minua näinä viimeisinä vauhdikkaina päivinä.

Tänään oli labradorien eläinlääkärintarkastus. Lotta tuli tänne Askolaan, tarkasti ja sirutti pennut sekä sen jälkeen jäljesti Nasun kanssa :O) Nasulle käytiin treenien päätteeksi ostamassa jo ekat omat jälkivaljaat!

Kolme lihapullaa per askel

Tarkkaa hommaa

Taskuase jäljille

Ja kaikkea ei saa syödä ;O(

Tänään Nasu jäljesti elämänsä 4, 5 ja 6 jäljet. Vauhti kiihtyi jo hiukan ja se selvästi ymmärtää, mistä on kyse. Syöminen vaan tälläkin koiralla tuntuu olevan sivuseikka, jäljen ajaminen tärkeämpää...

Tässä vielä höysteeksi Nasun jäljestysvideo nro 1

Pennut 6vk ja hiukan päälle

lbn Tintenfass L'abbis "Nasu"

Ompas tästä pentublogista tullut aktiivinen ja mielenkiintoinen keskustelupalsta! Hauskaa! Kun minä en ehdi blogia päivittämään niin muut hoitavat blogin ylläpitäimisen puollestani ;O)

Kiirettä siis pitää edelleen. Viikko on kulunut kiinteästi pentujen kanssa ja ihan oikeissa töissä. Apuvoimiakaan minulla ei ole ollut, vaan olen oikein hoitanut pennelit ihan itse.

Katse tulevaisuuteen

Pennuissa tapahtunut paljonkin kehtystä viimeisen viikon aikana. Nyt niissä on selkeästi enemmän vauhtia. Koko 20 pennun kaarti ulkoilee yhksissä tuumin minun siivotessa niiden jätöksiä sisällä. Pari pentua on jo valittukin, yksi riiseni ja sitten poliisin koiramiehet kävivät katsastamassa pari ehdokasta heidän labradorikseen. Sinne siis menossa yksi labukka virkakoiraksi jos tarpeeksi hyväksi kehittyy. Muut valinnat tapahtuvat tässä viimeisen viikon aikana...

Humppa ei enää oikeastaan imetä pentuja lainkaan. Maidontuotanto loppui yllättävän hitaasti ja siihen kului lähes viikko. Nyt viime päivinä tissit ovat selvästi pienentyneet ja Humppa alkaa löytämään omaa virtaisuuttaan takaisin. Se pitää riiseneille kuntoklubia hyppelemällä tarhassa jojohyppyjä paikallaan kaikki jalat ilmaan ja koittaa saada klomppukoipi Igorinkin muka mukaan. Ei taivu pökköjalan kintereet moiseen loikkaan. Igor vaan tyytyy makaamaan sisätarhassa sohvalla ja nauttivat rauhallisuudesta. Kuntoklubin toinen kurssi on talon ympäri juokseminen. Musta labradorisalama juoksee ekana ja pujottelee puskien ympäri ja kaksi riisenin retaletta koittaa saada sitä kiinni. Nuorempi peuran näköinen "pelkkää jalkaa" Ruuti jopa pääsee aika lähelle. Igor tyytyy haukkumaan kimakkaa "homo-haukkua" ja luovuttaa jossain vaiheessa nopeammilleen.

Pennut keksivät oivan juomakeitaan pihalta. Vanhan suihkulähteen. Meikä ihmettelee, kun riisenit alkoivat oksentelemaan ja ripuloimaan yht äkkiä, eikä mitään erityistä syytä löytynyt. Iloisena katselin vierestä ja oikein kuvasinkin niiden puuhia altaalla. Sitten välähti, että ehkä oksentelun syynä on se pirun haiseva vesi. Otin ja tyhjensin altaan ja hyi hitto, voin sanoa hajun olleen mahtava. Multakin meinas tulla yrjö kun niitä uivia matoja ämpärillä äyskäröin. No, nyt on allas tyhjennetty ja peitettyy levyillä. Eikä kukaan enää oksenna... Pitää purkaa koko kauhistus pois sitten paremmalla ajalla.

Pahamaineinen juoma-allas

Pennut on nt kaikki siistitty ja karvojen alta paljastui oikeinkin hienoja penneleitä. Rungot ovat todella vankkoja ja ihanan lyhyitä. Turkeissa 50% perus karkeita, minulle tyypillisiä ja 50% ihania kaipaamiani runsasturkkisia. Itse olen todella yllättynyt pentujen ulkonäöstä, joka tässä yhdistelmässä oli viimeisenä kriteerinä urosta valittaessa. Pennut edustavat kuitenkin aivan samaa tasoa kuin aiemmat pentuni.

Tänään Kävivät pentueen isän omistajat katsomassa jälkikasvua. Tuntuivat oikeinkin tyytyväisiltä. Heidän jälkeensä tulivat taas Kotilaiset kylään pullien ja donitsien kanssa. Ensin valokuvattiin pennut ja sitten siirrettiin riisenien aitaus keittiöstä kuistille. Ihana saada keittiöön taas pöytä! Talo näyttää ehkä hiukan enemmän ihmisasumukselta, kuin kenneliltä...

ssu herra sininen

Maanantaina sitten suunnataan riisenien kanssa eläinlääkärintarkastukseen ja silmätarkastukseen Mevettiin. Mahtaa olla reissu kaikkien noiden pikku riiviöiden kanssa. no, kai siitä selvitään, pannaan stereoita kovemmalle...

Tulihan tässä taas tarinaa, ehkä jopa oikein männäviikon edestä?

Olkaa nyt vaan Anonyymit vielä mun kavereita...

Anu

Pennut 5vk

Hei vaan kaikille Anonyymeille ja muille blogiani lukeville!

Humppa ja koko L'a-pentue

Aurinko on paistanut lähes koko viikon ja lumet ovat sulaneet pihaltani vauhdilla. Pennut ovat siis päässeet pihalle päivittäin, välillä jopa useamman kerran päivässä. Liikkuminen on parantunut selvästi ja uteliaisuus vie jo kauemmaksi ja kauemmaksi talosta. Emää ei tarvita enää pihalla tukena, vaan molemmat pentueet liikkuvat ihan omatoimisesti. Labukat muuten rohkeammin kuin riisenit ;o)

Vähänkö ollaan uteliaita?

Nyt se on sitten tapahtunut. Yhtenä päivänä äitini kanssa tässä huseerasimme pentuaitausten siivoamisen kimpussa ja labukat olivat pihalla. Riisenipentueen aitauksen ovi oli auki ja pennut katselivat aitauksesta puuhiamme. Aitauksen oven alareunassahan on noin 40 cm korkea korotus, etteivät pennut pääse sieltä itse pois vaikka ovi olisikin auki. Kun olohuoneen labukka-aitaus oli siivottu päästimme labukat sisään ja koitimme haalia ne olohuoneeseen aitaukseen. Yksi pentu puuttui ja ei kun sitä etsimään. Äitini löysi senpian eteisestä naulakon alta kenkien seasta ja kantoi sen olkkariin ja laittoi portin taa. Hetken päästä kuului hirveätä kiljuntaa, ehkä oikeammin karjuntaa. Ihmettelin äidilleni, että kuka niistä labukoista noin hitosti huutaa ja äitini vastasi, että punainen. No, huuto vain jatkui. Ihmettelin asiaa uudelleen ääneen ja äitini vain uudelleen toisti, että kyllä se on punainen. Katsoin aitaukseen ja punainen nukkui kauniisti kasassa muiden kanssa. Mutta mitä ihmettä! Toinen punainen huutaa kurkku suorana aitausta vasten ja raivoaa! Oho, riisenipentu oli joutunut labukoiden joukkoon! Olihan se meidän pikku terminaattorille häpeän paikka, että sitä oli luultu labradoriksi, ihmekö tuo, että piti huutaa!!!!! Puuttuva labradori löytyi pihalta jotain juurakkoa puremasta...



Tänään Hevi suuntaa jo kohti omaa kotia! Nopeasti on aika vierähtänyt ainakin minun puoleltani katsottuna. Sen omistajan tuntemuksia en toki osaa kertoa. Hevi on pysynyt erittäin hyvässä kunnossa, kun ajattelee, että sillä on ollut 10 pentua huollettavanaan. Kiitos vaan näiden nykyisten hyvien kuivamuonien!

Hei kaikki anonyymit ja muutkin, ketkä olette tulossa luokseni pentuja katsomaan: saa tänne tulla kunhan on mukana ne kahvit, pullat, dominot, maitoa ja sitten HESAREITA!!!!! Tervetuloa vaan! Lauantaina on vielä tiedossa siis saunanrakennustalkoitakin!

Anu

Päivitystä pukkaa!!!!

No niin. Taas on uusi viikko lähtenyt käyntiin, kiire yltyy ja päivityspaineet kasvaa ;O)

Eilen sunnuntaina oli sitten riiseneillä ensimmäinen ulkoilupäivä! reitti ulos johti läpi kuistin, missä pennut eivät olleet koskaan aiemmin olleet. Otin Hevin mukaan esimerkiksi ja se johdatti pikku katraansa kohti ulkoilmaa. Punainen pikku tirriäinen juoksi suoraan ulos huomaamatta ensin edes mitään uutta. Muut hiukan katselivat ja tutkivat sekä kuistia, että ihmeelistä maailmaa ulko-oven tuolla puolen. Visiitti ulos oli kuitenkin aika lyhyt, sillä kylmä ja märkä ajoi pian putit takaisin sisätiloihin.

Riisenit ensimmäistä kertaa pihalla

Muuten ei ole tapahtunut mitään ihmeempää. Ruoka maistuu edelleen hyvin molemmille pentueille ja toinen madotuskin on jo suoritettu. Ääntä alkaa molemmista pentueista lähteä ihan merkittävästi ja jopa labukat oikein tappelevat aika-ajoin.

Molemmilla nartuilla on aloitetu imettämisen rajoittaminen, että saataisiin ne mahdollisimman pian kuntoutumaan. Varsinkin hevin maidontuotanto pitää saada loppumaan, ennen kuin se kotiutuu ensi viikonloppuna. Rajoitan siis imettämistä laittamalla aitausten portit kiinni ja päästämällä emät aitaukseen ensin useammin, sitten väliä pidentäen. Tämä ei lienee ongelma, sillä molemmat ovat jo itsekin selvästi vähentäneet imettämistä ihan omatoimisesti.

Labukkatyttö uuvahti seuraavaa ruokailua odotellessa

Pennut 4vk

Riisenipentujen painia

Maanantai-iltana siis aloitimme kiinteän ruoan antamisen pennuille. Se on selvästi lisännyt touhua pentujen kanssa. Aiemmin istuskelin pentuaatukossa supisemassa pienille tuhisijoille ihan vaan huvikseni, nyt niiden hoitamisessa on jo ihan duunia.

Riisenipennuilla on enemmän hampaita havaitavissa ja niiden myötä myös suun käyttö on aktivoitunut. Pennut tajuavat jo seurata hiukan liikettä ja osaavat tarttua esim. solmittuun sukkaan kiinni. Jokunen jopa vastustaakin jo nyt. Omiin aikaisempiin pentueisiini verraten tuntuu, että nämä olisivat hiukan aikaisemmin kiinnostuneita saalistamisesta ja suunkäytöstä kuin aiemmat pentueeni. Mutta tämä voi myös olla muistini hataruutta...

Eilen suurennettiin riisenipentueen aitausta. Niissä on sen verran elämää ja menoa, ettei enää alkuperäinen aitaus riittänyt. Vielä kun kelit hiukan paranisivat, saisin ne myös ulos temmeltämään.

Suurennettu pentuaitaus

Viikonloppuna olisi tarkoitus siistiä pentuja ensimmäisen kerran. Sen jälkeen niistä pystyy hiukan katsomaan myös ulkonäöllisiä seikkoja. Niiden emän Hevin sain eilen nypittyä. Karvan alta paljastui yllättävän hyväkuntoinen koira kun ajattelee sen imettävän 10:tä kovimassa kasvuvauheessa olevaa pentua. Koitan ottaa siitäkin jonkun kuvan. Hevi hoitaa edelleen pentuja tosi hyvin. Se ei enää makaile pentujen kanssa muuten kuin syöttäessään. Päiväsaikaan syöttäminenkin kyllä tapahtuu enemmän seisaaltaan pentujen roikkuessa nisissä, auts ;O)

Hevi on kyllä ollut aivan loistava "lainakoira". Se on sopeutunut laumaani täysin. Se ottaa erittäin iloisena aikki vieraat vastaan ja vaikka sen omistajat käyvät sitä katsomassa, ei sillä ole ilmennyt mitään ikävöimistä. Ei tässä varmaan mene enää kuin reilu viikko, niin Hevi muuttaa takaisin omaan kotiin.

Pentujen suhteen siis kaikki edelleen hyvin. Varaustilannekin on mielestäni hyvä, sillä labukat ovat käytännössä olleet jo varattuja syntyessään ja riiseneissäkin minulla on enää pari-kolme urosta vapaana.

P.S. Anonyymi: tuliko tarpeeksi pikaisesti kuvia ja päivitystä? Painostuksen alla...

Vihdoinkin päivitystä ;O)

Väsähtänyt pikkuriiseni äidin ruokakupissa

Reilu viikko on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta, kuten ystäväni anonyymi on huomannut ;O) kiirettä on pidellyt. Viime viikko oli siis viimeinen "normaali" työviikko ennen neljän viikon osa-aikaista palkkatyötä. Työ ei todellakaan vähene, sen tyyppi vain muuttuu...

Pennut kasvavat kohisten. Pentueissa huomattavissa enemmän ja enemmän eroja. Labradorit ovat hiljaisempia, liikkuvat rauhallisemmin ja kömpelömmin. Kun taas riisenit huutavat jo täyttä kurkkua ja osaavat ottaa jo pikku matsejakin.

Riisenit näyttävät tietysti minulle tutummilta. Niillä vahvat takaosat ja ryhtiä jo nyt. Labukat taas näyttävät mattaturkkisilta käpylehmiltä, joilla isot kropat ja tikkujalat. Varsinkin takaosat heikompia ja erityisesti niissäkin reidet näyttävät minulle vierailta. Labukkapennut ovat länkisäärisiä, mutta niillä on mielettömän söpöt naamat. Sydän on jo sulanut niihin ihan täysin. Riiseneissä tunnistan jo rodunomaisen pilkkeen silmäkulmassa, mikä ei aina ole niin hauskaa ;D

Pääsiäinen vierähti Loviisassa tottis-seminaarissa ja äitini ja veljeni hoitivat jälleen pennut ;O) Tästä syystä päätin aloittaa kiinteän ruoan antamisen vasta pääsiäisen jälkeen, ensimmäinen ruokailu molemmilla pentueilla oli eilen iltasella. Ruoka maistui molemmille pentueille hyvin ja kaikki pennut kiinnostuivat ruoasta heti , labukat ihan sekosivat. Purivat jopa olemattomilla hampaillaan minua sormiin ;O) Nyt on siis alkanut täällä sotku ja työmaa...

Labradorien ensimmäinen ateria

Madotusta ja muuta huoltoa

Tänään siis Humpankin pennut täyttävät 2 vk.

Lempparini uros valkotassu

Eilen oli pentujen huoltopäivä ;O) Ystäväni Kotilaiset tulivat kyläilemään ja joutuivat heti töihin. Jyrki hoiteli valokuvaajan hommia, Paula piteli Humpan pentuja sylissä kun leikkelin kynsiä ja Tiia antoi pennuille ensikosketuksen lapsista.

Kynsienleikkuuta

Riisenipennuilla oli ensimmäinen madotus. Tämä on aina aika hauska hetki, sillä nehän ovat tähän asti maistaneet vain emänmaitoa, joten matolääkkeen maku ei aina ole kaikkien mieleen ;O)


Kaikki sujuu siis edelleen hyvin. Pennut kasvavat tasaisesti ja emät hoitavat niitä edelleen vailla moitteita. Hevi varsinkin "vieraana koirana" on tehnyt vaikutuksen omalla rauhallisuudellaan ja järkevyydellään. Kun ihmiset tulevat pentuja katsomaan täytyy sen ensin päästää sille tyypillinen kimakka ilo-haukku-mellastus, mutta sen jälkeen se vaan rötköttelee keittiön lattialla, nauttii rapsutuksista ja pentujakin saa vieraat käsitellä vapaasti. Tällaisia kun kaikki emät olisivat ja varsinkin nämä "lainakoirat" ;D

Pentulaatikoiden tarinaa

Molemmat emät viettävät aikaa jo pentuaitauksen ulkopuolellakin ja käyvät syöttämässä ja siivoamassa pennut säännöllisesti. Jatkuvaa pentuaitauksessa makaamista on enää öisin. Pennut kasvavat tasaisesti ja voivat erittäin paksusti. Varsinkin labradorit. Suurin labukka uros näyttää kilpikonnalta. Makaa retkottaa mahallaan ja liikkuu vain tissille ;O) Otin labukoilta pentulaatikonkin jo pois, että on isompi tila missä liikkua. Alue on nyt siis rajattu vain aitauksella.

Riisenipennut taas liikkuvat jo vauhdikkaasti. Niillä on selvemmin raajat ja ne pystyvät liikkumaan jo pitkiäkin matkoja. Niiden silmät ovat jo hiukan raollaan ja avautuvat varmaan kunnolla tämän viikon aikana.Riisenipennut näyttävät hyvin vahvaluisilta ja niillä on ihanat paksut hännät ja hyvän malliset päät. Luonteista en tietenkään voi vielä sanoa mitään ;O) Punainen pikkutyttö kyllä pistää silmään voimakastahtoisena ja hyvin liikkuvana tärpästikkelinä.

Hevin omistajat ovat käyneet jo kahteen kertaan Hemppaa ja pentuja katsomassa. Ekalla kerralla hiukan jännitti, että kuinka kovaa Hevi haluaa lähteä omistajiensa mukaan, mutta huoli oli turha sillä Hevi unohti vierailun saman tien kun ovi sulkeutui. Kaiken kaikkiaan Hevi on käyttäytynyt erittäin tasapainoisesti ja "aikuismaisesti" pentujen kanssa. Se ei turhia huutele, eikä hötkyile ja ne muutamat vieraatkin on otettu ystävällisesti vastaan.

Nyt eletään niitä helppoja viikkoja. Emät hoitavat pentunsa itsenäisesti ja minulle jää vain alustojen vaihto ja pentujen käsittely. Olen töissä nyt täysin normaalisti ja veljeni on "hoitamassa" pentuja päivisin. Tämä ja ensi viikko menee näin, sen jälkeen alkaa pentujen vieroittaminen normaaliin ruokaan ja sotkun lisääntyminen. Siitä eteenpäin onkin sitten talossa täysi rumba...

Molemmat pentueet viikon ikäisiä

Humpan pennut 1 vk

Ensimmäinen viikko siis takana. Veljenikin oli täällä valvomisapuna muutaman päivän ja lähti kotiin eilen. Tänään äitini suuntaa kohti Luumäkeä. Viikonloppu ollaan siis omalla porukalla ja totutan emät siihen, ettei aina ole joku paikalla. Maanantaina palaan normaalisti töihin, joten niillä on pitkät päivät yksinään pentujensa kanssa. Edessä pitäisi olla pari helpompaa viikkoa minulle ja sen jälkeen alkaa sitten se syöttö- ja siivousrumba. Pääsiäisen jälkeen duunini muuttuu osa-aikaiseksi kuukauden ajaksi, että jää paremmin aikaa pennuille .

Riisenipentue on selvästi liikkuvampi ja äänekkäämpi. Nyt ulkonäössä alkaa näkymään eroja. Niillä on kiiltävämpi turkki, pidemmät kaulat ja päät. Kaiken kaikkiaan riisenit vaikuttavat raajakkaammilta. Niistä lähtee jo tässä vaiheessa paljon enemmän ääntä ;O)

Riisenipentu siestalla

Kaikki sujunut siis paremmin kuin hyvin. Hevi suhtautuu minun koiriini kuin omaan laumaansa ja nykyisin se haluaa käydä ulkona yhdessä niiden kanssa. Siellä ne siis kaikki 4 jolkottelevat pihalla ja ovat kuin yhtä laumaa. Molemmat emät ovat selkeästi enemmän mukana normaalissa elämässä. Kun ne esim. kuulee että treenailen pentuani pihalla, niin molemmat alkavat kiljumaan sisällä. Ne haluavat mukaan!

Maanantain kuulumisia

Ylempi lilalla merkitty on riisenipentu 650g ja alempi vihreällä merkitty on labradori 530g.

Riiseni jyrää!!!

Pentujen kanssa kaikki hyvin. Molemmat emät hoitavat pentunsa erittäin hyvin, joten täällä tuntee itsensä aika turhaksi ;O) Vuorottelemme edelleen äitini kanssa valvontahommissa, jos jotain apua kuitenkin tarvitaan.

Ulkonäöllisesti pentueet eroavat erittäin vähän toisistaan. Jos nyt menisi labradoripentu vahingossa riisenipentujen sekaan, en millään pystyisi erottamaan sitä muiden joukosta. Painoltaan pennut ovat niin lähellä toisiaan, ettei siitäkään voisi päätellä mitään. Toki isoin riiseni ja pienin labukka erottuvat toisistaan, mutta keskipaino on molemmissa pentueissa hyvin lähellä toisiaan. Labukoilla on ehkä hiukan lyhyemmät hännät ja lyhyempi karva.

Luulen kuitenkin, että siinä luovutusiässä kuitenkin kykenen erottamaan, kumpaa rotua pennut ovat ;O) Kummallekohan rodulle olisi pahempi, että se muistuttaisi toista enemmän kuin omaansa? Parrattomia käyttölinjaisia riiseneitä vai karkeakarvaisia isoja labukoita? Ei vaiskaan - hienoja rotunsa edustajia täällä kasvaa!

Luonteellisesti labukkapennut ovat jo nyt parempinenäisiä, löytävät ruoan luo paremmin ;D kun taas riisenit jo nyt liikkuvat paremmin, mutta turhaan = höseltävät tisseistä ohi. Rotutyypit luonteen osalta jo nyt nähtävissä...

Nyt on sitten pentuja ;O)

Elikkä nyt ovat molemmat pentueet nähneet päivänvalon. Kaikkien yllätykseksi Hevi aloittikin ensimmäisenä 28.2.2008 kun astutuksesta oli kulunut 58 vrk! Synnytys sujui verkkaisesti ja kesti kaiken kaikkiaan 14,5t. Hevi kuitenkin synnytti hyvin voimakkaasti ja ilman mitään ongelmia. Se vaan välillä päätti pitää tuntien huilauspausseja. Hevi sai siis 7 uros- ja 3 narttupentua. Emä ja pennut voivat erinomaisesti.


Heti Hevin pentueen perään alkoi tapahtumaan Humpan kanssa. Se kehitteli polttoja itse asiassa jo Hevin synnytyksen aikana, mutta päättikin sinnitellä karkauspäivään. Näin historian ensimmäinen Tintenfass-labradoripentue syntyi 29.2.2008 juuri lakettuna aikana eli 63vk astutukesta. Humppa oli toimissaan hiukan nopeampi ja suoritti homman 6,5 tunnissa. Uskomatonta, mutta Humpan pentueessa oli sama määrä pentuja ja sama jakauma kuin Hevillä, eli 7 urosta ja 3 narttua. Kaikki Humpan pennut ovat siis mustia. Myös Humppa ja sen pennut voivat mainiosti.



Takana siis reilun parin vuorokauden valvominen ja nyt on ensimmäinen mahdollisuus päästä omaan sänkyyn nukkumaan. Äitini on ollut täällä auttamassa käytännön hommissa ja hoitaa pennut ja aikuiset koirani minun käpertyessäni viltin alle ;O)

Hevi haettu synnytyskotiin

Eilisen päivän aikana taloni muuttui koirataloksi ;O) Keittiöstä lähti pöytä ja tuolit ja tilalle koottiin Heville pentuaitaus. Olohuoneessa raivattiin myös tyhjää tilaa ja sinne koottiin Humpan karsina. Heville hevimpi ja Humpalle kevyempi ja sirompi ;O)

Molemmat nartut näyttävät erittäin paksuilta. Pidin Humppaa jotenkin älyttömän paksuna ja sen puuskutusta jo aika säälittävänä. Mutta kun näin Hevin, niin Humppa onkin aika pieni! Hevi on VALTAVA. Tällä hetkellä talossani siis kulkee kaksi hippopotamusta, jotka mielellään makoilevat viileässä kyljellään ja hengittävät lyhyitä henkäyksiä, ikään kuin läähättäen. Nyt on se hetki kun kaikki tuntuu säälittävältä...

Koitan saada mammoista vielä kuvat ennen synnytystä, Humppa ja Hemppa mahoineen.

H-hetket lähestyy ;O)

Humpan H-hetki alkaa lähestyä. Laskettu aika 63vrk on 29.2.2008, mutta ensikertalaiset synnyttävät usein hiukan aikaisemmin esim. 61 vrk. Humppa on jo valtavan kokoinen. Ultrassa arvioitiin pentumääräksi ainakin 6-7 pentua. Lenkillä Humppa kyllä viilettää melkein entiseen malliin, mutta muuten se on rauhoittunut edes jonkun verran. Kävin eilen röntgenkuvaamassa sen ja mahassa arvioitiin olevan 8-10 pentua. Laskeminen oli hiukan vaikeaa, koska pennut ovat vasta juuri alkaneet luutumaan. Tiineysvuorokausia takana nyt 54.



Hevi astutettu siis neljä päivää myöhemmin. Sen laskettu aika 63vrk on 4.3.2008. Myös sillä näkyi ultrassa noin 7 pentua. Haen Hevin luokseni tulevana viikonloppuna ja käyn varmaan ensi viikolla ottamassa siitä RTG-kuvan. Hevi on kuulemma muuttunut entistä seuran- ja läheisyyden kipeämmäksi ja ruokahalu on pohjaton. Kuvienottohetkellä tiineysvuorokausia takana 45.