Väsähtänyt pikkuriiseni äidin ruokakupissa
Reilu viikko on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta, kuten ystäväni anonyymi on huomannut ;O) kiirettä on pidellyt. Viime viikko oli siis viimeinen "normaali" työviikko ennen neljän viikon osa-aikaista palkkatyötä. Työ ei todellakaan vähene, sen tyyppi vain muuttuu...
Pennut kasvavat kohisten. Pentueissa huomattavissa enemmän ja enemmän eroja. Labradorit ovat hiljaisempia, liikkuvat rauhallisemmin ja kömpelömmin. Kun taas riisenit huutavat jo täyttä kurkkua ja osaavat ottaa jo pikku matsejakin.
Riisenit näyttävät tietysti minulle tutummilta. Niillä vahvat takaosat ja ryhtiä jo nyt. Labukat taas näyttävät mattaturkkisilta käpylehmiltä, joilla isot kropat ja tikkujalat. Varsinkin takaosat heikompia ja erityisesti niissäkin reidet näyttävät minulle vierailta. Labukkapennut ovat länkisäärisiä, mutta niillä on mielettömän söpöt naamat. Sydän on jo sulanut niihin ihan täysin. Riiseneissä tunnistan jo rodunomaisen pilkkeen silmäkulmassa, mikä ei aina ole niin hauskaa ;D
Pääsiäinen vierähti Loviisassa tottis-seminaarissa ja äitini ja veljeni hoitivat jälleen pennut ;O) Tästä syystä päätin aloittaa kiinteän ruoan antamisen vasta pääsiäisen jälkeen, ensimmäinen ruokailu molemmilla pentueilla oli eilen iltasella. Ruoka maistui molemmille pentueille hyvin ja kaikki pennut kiinnostuivat ruoasta heti , labukat ihan sekosivat. Purivat jopa olemattomilla hampaillaan minua sormiin ;O) Nyt on siis alkanut täällä sotku ja työmaa...
Labradorien ensimmäinen ateria
2 kommenttia:
WAU!!! ystäväiseni... hmmm... kyllä minä ihan asiasta kirjoittelin ja niinpä edistystä tapahtuikin, kiitos siitä. Nyt varmaan voidaan odotella kerta pari viikossa päivitystä, kun kerta oikein puolpäiväiseksi pentujen hoitajaksi heittäydyit. Tulen taas torstaina kuikkimaan blogillesi joten heipparallaa siihen saakka...
Do diin, hyvältä näyttää :)
Taidanpa kirmata Porvoon suuntaan katseleen penneleitä :o)
rapsutuksia
Lähetä kommentti