Oikein hyvää Uutta Vuotta 2009!

Hyvää Uutta Vuotta 2009!
Nasu ja Humppa

Eilinen ilta ja tämä aamu on mennyt tavaroita pakatessa. Olemme pian suuntaamassa kohti Uuden Vuoden treenileiriä! Loistavaa! Miten hieno tapa viettää Uutta Vuotta.

Päivät vähenee Nickyn kohdalla nyt odotusta on enää noin 1,5 vk. Nyt mennään siis vuorokautta 50/63. Maha on kuulemma paisunut nyt jo huomattavasti ja Nicky ottaa tiineydestä kaiken ilon irti. Koskaan ennen ei ole näin mukavasti hemmoteltu kaikella syötävällä ja vaikka varastaakin, niin isäntäväki toruu tosi laimeasti ;O) Rappusten kulkeminen kerrostalon neljänteen kerrokseen muistuttaa nykyisin enemmän pingviinikävelyä, kuin kevyttä ravia. Nicky tulee sitten ensi viikonloppuna tänne Askolaan. Maanantaina 5.1. menemme molemmat lääkäriin. Mulla on jalan kontrolli ja Nicky menee tiineys röntgeniin.

Joulun jälkeinen aika meni kokolailla treenaillessa. Perjantaina käytiin Puhin kanssa hallilla ja tottiksen jälkeen Humppa pääsi elämänsä ensimmäisiin agilitytreeneihin ;O)

Humppis harjoittelee agilityä ;O) 261208

Lauantaina kävin hallilla itsekseni treenaamassa ja sunnuntaina taas Puhin kanssa.


Nasun seuraamistreenejä 281208

Eilen maanantaina oli sitten lepopäivä ja kävimme kaupungissa ja erikoisliikkeessä ihan muuten vaan. Hukka-prinsessakin pääsi oikein liikkeeseen sisään ja söi paljon herkkuja mm. hanhenkaulan. Kyllä oli mummo tohkeissaan. Paluumatkalla käytiin sitten oikein kunnon lenkillä METSÄSSÄ. Ilma oli hieno ja kaikki koiratkin pysyivät silmissä, eikä kukaan eksynyt ;O) En ole siis vielä luovuttanut ja siirtynyt peltolenkkeilyyn, vaikka Sari olet jo aiemminkin mua koittanut sen mukavuudesta ja turvallisuudesta vakuuttaa ;O)

Mutta eipä tässä enempiä tällä erää. Auto pitäisi nyt täyttää kaikilla tavaroilla. Taitaa pikku Caddyn jouset mennä pohjaan, sillä ollaanhan sitä menossa reissuun oikein neljäksi päiväksi ja matkaa on peräti 60km.

Anu

30.12.2008 klo 12:30

Hyvää joulua kaikille!!!

Hyvää Joulua toivottaa
Humppa, Hukka, Ruuti
Anu

Aattoaamu alkoi söpösti katsomalla telkkarista Happy feet pingviinielokuva. Olipa ihana aloitus aamulle! Kerrankin oli elokuvassa oikeasti onnellinen loppu...

Leffan jälkeen sitten suuntasin koirineni metsään lenkille. Noin puolessa välissä lenkkiä tapahtui jotain ennen kuulumatonta ja kamalaa, Ruuti katosi! Ihan oikeasti. Se oli poissa ainakin 10 minuuttia ja ne minuutit tuntuivat ikuisilta. Mäntsäläntie kohisi kukkulan alla ja koiraa ei näy missään. Siinä meni oma ääni ja Hukalta melkeen haukkukin kun huudeltiin Ruutia takaisin. Piti soittaa kotiinkin, että veikka menisi meidän tietä kohti lenkkipaikkaamme ja huutelisi sitä sieltä suunnalta, jos vaikka Ruuti olisi eksynyt kotia kohti. No kuten yleensä, minun paniikkini yltyessä kuulin takaani oksien rahinaa ja pian Ruuti tulikin katoamispaikalle, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kieli vain roikkui hiukan, mitä lie elukkaa oli ollut jahtaamassa??? Kyllä meinas itku päästä ja pakko oli sitä resupetteriä halata. On se vaan niin tärkeä ja rakas...

Tässä todistusaineistoa niille, jotka väittävät etten muka jumppaa jalkaa!



Kävely sujuu taas paremmin. metsälenkki oli jo tunnin mittainen. Edelleen suurimmat ongemat ovat jalan ojentamisessa ja koukistamisessa. Niitä koitan siis jumpalla parannella. Nyt vaan tuntuu, ettei toipuminen ole niin huomattavaa joka päivä. Alkuun tuntui, että joka päivä homma edistyy, nyt tahti on kyllä hidastunut. Mutta ei kai auta kuin jumppailla ja toipua... Onhan tässä vielä 2,5 vk ennen Nickyn pentujen syntymää.

Tältä jalan arvet näyttää nyt

Eipä tässä tämän enempää. Nyt keskitymme täällä joulutunnelmaan, syömiseen ja lahjuksiin ;O)

Anu

nyt on oikeasti 24.12.2009 ja klo 16:00

Viikonloppuja

No niin. Nyt mennään vuorokautta 40/63.

Nicky esittelee vielä pientä masuaan

Tapasin Kotilaiset keskiviikkona, eli kolmisen päivää sitten. He tulivat treeneihin Nickyä näyttämään ja samalla juhlistettiin Tiian 12v synttäreitä. Onnea Tiialle vielä näin netinkin välityksellä!

Nyt Nicky oli jo selvemmin paksuuntunut ;O) Se oli mukavalla tuulella ja Tiian treenatessa ainakin ruokahalu vaikutti olevan kunnossa. Näin tultkitsin Tiian ilmeistä ja parkaisuista Nickyn napsiessa nakkeja sormista. Sen verran oli kiirettä, ettei taisi mennä nakit ja sormet sekaisin ;O)

Polveni tilanne taas hiukan parempi. Liikkuminen onnistuu jo ilman keppejä. Tasaisella liikkuminen menee jo lähes ontumatta, mutta metsässä pitää kyllä olla varovainen... Kyllä tämä tästä kuntoutuu juuri sopivasti ennen pentujen syntymään.

Ai niin kaukopahis, pentueen kirjain tulee olemaan M. Yritän nyt pysyä jotenkin aakkosissa... Niille tiedoksi, jotka ovat ihmetelleet miksei pentueeni ole aiemmin noudattaneet mitään loogosta järjestystä on syy se, ettei mun pitänyt ruveta oikeasti kasvattamaan! Eli ajattelin tekeväni yhden pentueen, sen jälkeen ehkä yhden vielä jne. ja nyt tuleva pentueeni on 9. riisenipentue :=)

Huomenna on tiedossa tonttuilua ja treenejä. Ihana päivä siis tiedossa!

Anu

P.S. Jyrki, muista madottaa se koira 22.12.2008 klo 12:00

Torstaita ja odottelua

Pian on taas viikko vierähtänyt. Kävin viemässä Nickylle ruokaa eilen ja yritin kysellä Jyrkiltä että onko Nicky pyöristynyt, mutta eihän miehet sellaista osaa katsoa. Täytynee soittaa perheen naisväelle... Juominen on edelleen runsasta ja ruokahalu suht heikko. Nicky on kuulemma muuttunut lunteeltaan paljon seesteisemmäksi. Tänään on siis vuorokausi 31/63.

Muuten täällä ei mitään kummempaa. Viikko mennyt koirien kanssa puuhatessa ja jalan kanssa köpötellessä. Maanantaina ja tiistaina kävin Porvoossa erikoisliikkeessä avustamassa messarikamojen pakkauksessa. Keskiviikon fysioterapeuttireissukin piti tehdä ihan yksin, kun kaukopahis teki katoamistempun tiistai-iltana. Ei kai uskaltanut tulla isoon kaupunkiin autollaan ajamaan... jalka on muuten parantunut oikein hyvin, mutta ojennussuunta tuottaa tuskaa ja lumpio tuntuu klonksahtavan hiukan ohi urastaan. Pohjelihas on erityisesti jumissa. Mitenköhän? Eihän muutaman tunnin seisominen, koirien lenkittäminen metsässä yms. voi rasittaa? Enkä edes uskaltanut ihan kaikkea touhuamistani todenmukaisesti kertoa! Eli lyhyt kooste "malttia, malttia..." ärsyttävää... Särkylääkkeistä pitäis luopua kokonaan, ettei jalkaa tulisi rasitettua niiden varjolla. Ne kun vievät mukavasti tuon varoituksen jalan väsymisestä... No onneksi on tuo kevyt viikonloppu tulossa. Olen menossa siis messariin molempina päivinä...

Tämmöstä täältä vaivaistalosta, kirjoitellaan taas kun jotain juolahtaa mieleen.

Anu

Sunnuntain tunnelmia

Tätä blogia siis seurataan!

Reilu vuorokausi ja heti on kommentteja ;O)

Juttelin eilen Kotilaisen kanssa ja Nicky on kovasti "tiine". Ruokahalu on niin ja näin, mutta juominen on lisääntynyt niin kuin kuuluukin. Tässä vaiheessa emä siis juo paljon vettä, saadakseen nestettä sikiöpusseihin. Ensi viikolla on Nickylle tarkoitus sitten vaihtaa kantavan nartun ruoka, joka meillä tarkoittaa tietty Royal Caninia ja siitä sorttina Babydogia. Tällä sitten mennään koko kanto- ja imetysaika. Pian ollaan jo puolessa välissä odotusta!

Täällä alkaa toipilaan pää taas lahoamaan. Aikaa leikkauksesta on kulunut reilu 2 vk. Päätä on koitettu hoitaa koiria treenaamalla ja metsälenkkeillen yhden koiran ja kahden kyynärsauvan kera ;O) Olen käynyt nyt neljänä peräkkäisenä päivänä hinkkaamassa tottista D&C hallissa Porvoossa. Siellä minä sitten klenkkakoipena seison peilin edessä ja harjoittelen perusasentoja yms. pikkujuttuja. Pysähdysliikkeiden asentoja harjoittelen tuolilla istuen ja makupaloja heitellen. Humpan kanssa homma hiukka helpompaa, mutta Ruuti on kyllä hiukan raju...

Polvi 3 pv leikkauksen jälkeen

Jalka on parantunut kyllä suhteellisen hyvin, mutta kyllä aika meinaa käydä pitkäksi. Eka fysioterapia on tulevana keskiviikkona, jos vaikka kaukopahis haluaa ehdottomasti toimia kuskina. Minähän en tietty tässä tilanteessa pysty omaa autoani ajamaan? Hiukan on laiskasti jumppaohjeita noudatettu, mutta mulla kyllä tulee tätä jumppaa ihan omasta takaa, kun on näin levoton sielu.

Pikkusen mustelmaa

Kiitos muuten näin bloginkin välityksellä kaikille kavereille, jotka ovat mua tän jalkaepisoodin aikana auttaneet. Ei ole tarvinnut kotona maata ja katsella kattoa. Olette myös mukavasti takoneet malttia ja järkeä päähän ilman, että mulla ois palanut hihat ;O)

Hyviä sunnuntain jatkoja toivottaen

Anu

Seuraava Tintenfass-riisenipentue tammikuussa 2009!

No niin, pentublogi on siis jälleen avattu!

Tänään saimme varmistuksen siitä, että Nicky on tiine! En uskaltanut aloittaa blogin kirjoittamista ennen kuin tiesin, että pentuja on tulossa. Ajattelin, että ennen aikainen kirjoittelu voisi tuoda huonoa onnea ;O) Nicky (TF Ingen Illusion) käytiin siis astuttamassa Saksassa 10. ja 11. marraskuuta. Uroksena käytettiin Nelsonia (Newcomer Nelson von der Klinger) om. Anja Heimburg.

Kiireellisen aikataulun ja oman polveni huonon kunnon (eturistiside poikki) vuoksi päädyimme matkustamaan lentäen. Matkassa oli Nickyn lisäksi sen omistaja Kotilaisen Jyrki joka toimi lähinnä autokuskina ja kennelpoikana ;D

Lensimme Dusseldorfiin mistä ystäväni Antti-Heikki tuli meidät hakemaan. Ajoimme sieltä Kölniin. Aamukahvien jälkeen Jyrki, minä ja navigaattori suuntasimme Antti-Heikin ja Claudian autolla kohti vanhaa Itä-Saksaa ja Wipperdorfia. Matkaa oli noin 350km. Saavuttuamme perille astutimme ensimmäisen kerran ja se sujui heti hienosti. Olimme siis ainakin oikeaan aikaan paikalla. Astutus toistettiin seuraavana päivänä uudelleen ja sekin sujui erinomaisesti. Koska kaikki oli sujunut niin mutkattomasti tein päätöksen, että lähdemme takaisin kohti Kölniä ja seuraavana päivänä aamulennolla kotiin. Astutusreissuun meni siis aikaa reilut 2 vuorokautta ja tulos näkyi ultrassa tänään. Nickyn ultrasi Mevetissä the ULTRA GURU Paavo Karihaara. Pentuja näkyi useita ja niiden sydämet löivät normaalisti ;O) Matkaan saatiin pari tulostettua kuvaa pennuista.

Yksi tavoite on jo saavutettu! Nyt ei muuta kuin odotusta!

No niin blogiterroristit, sana on vapaa!

Anu